Popedaan kuulunut basisti ja Pate Mustajärven pitkäaikainen ystävä Risto ”Eebo” Lehtinen muistelee muusikon elämästä kertovassa Testamenttini-kirjassa (Docendo, 2026) ystävänsä eri elämänvaiheita.

Lehtinen ja Mustajärvi tunsivat toisensa lähes koko elämänsä. He tutustuivat jo 3–4-vuotiaina ja viettivät lapsuudessaan paljon aikaa yhdessä.

Lehtinen muistelee kirjassa ensimmäistä kertaa, kun hän löysi Mustajärven humalassa. Pojat olivat tuolloin 11–12-vuotiaita. Mustajärvi oli juonut luokkakaverinsa kanssa käynyttä simaa urheilukentällä.

”En osaa sanoa, joiko Pauli enemmän kuin muut vai johtuiko se vaikkapa geeniperimästä, että juoma tuppasi takertumaan enemmän”, Eebo pohtii.

Tapaus järkytti Lehtistä, mutta siitä huolimatta alkoholista tuli pian osa kaveriporukan viikonloppuja. Lehtisen erottua Popedasta vuonna 1981 ystävien yhteydenpito harveni.

2000-luvun lopulla he löysivät toisensa jälleen yhteisen sauvakävelyharrastuksen myötä. Alkoholi oli yhä vahvasti läsnä Mustajärven elämässä.

Sauvakävelylenkeillä pystyttiin puhumaan miesten kesken kaikesta, ainakin melkein. Eebo sanoo, ettei hän ottanut aiheeksi Paten alkoholinkäyttöä, ”ettei ainakaan korostettais tai muistuteltaisi siitä”. Pauli saattoi kuitenkin itse ottaa asian puheeksi: ”Otin vähän viskiä, kun oltiin velipoikien kanssa puita tekemässä.”

Vanhemmalla iällä Lehtinen pyrki rajoittamaan Mustajärven juomista vähentämällä tilanteita, joissa alkoholia oli tarjolla. Ystäväpiiri alkoi esimerkiksi kieltäytyä Mustajärven saunailtakutsuista, sillä ne toimivat usein tekosyynä juomiselle. Erityisen tiukasti saunakutsuista kieltäydyttiin vuonna 2023 ennen Mustajärven viimeiseksi jäänyttä Popeda-konserttia Ratinassa.

”Puhuttiin, että ei sitten lähdetä Mustajärvelle maalle, ei niin millään teemalla. Vaikka mikä tulis, että säilyy Mustajärvi… ettei vaan hirtä remmi kiinni ennen keikkaa.”

Alkoholinkäyttö näkyi myös humalaisina puheluina, joista Lehtinen ei halunnut selvin päin moittia ystäväänsä. Hän aisti Mustajärven kokevan jo valmiiksi häpeää ja katumusta juomisestaan.

”Se oli kuin uitettu koira tuollaisten kännien jälkeen. Kaikki kävi ja sujui taas hyvin.”

Syksyllä 2025 Lehtinen kuuli Mustajärven syövästä. Uutinen siitä, ettei sairautta voitu parantaa, oli myös hänelle raskas isku.

Lokakuussa Lehtinen oli siirtämässä puukuormaa Mustajärven kotitalon varastoon, jolloin hän näki ystävänsä ensimmäistä kertaa pahasti sairauden runtelemana.

Kun Pauli sitten ilmestyi paikalle, sovittiin, että hän menisi hakemaan sisältä kahvit koko porukalle. Eebo sanoo, että tuolla kertaa Pauli Mustajärvi näytti niin sairauden ja rankkojen hoitojen riuduttamalta, että hänen oli pakko mennä puukellariin itkemään.

Viimeisen kerran Lehtinen kävi Mustajärven kanssa sauvakävelyllä porukalla marraskuussa, noin kuukautta ennen tämän kuolemaa. Toiseksi viimeisen lenkkinsä ystävykset tekivät kahdestaan Mustajärven pyynnöstä. Tuolloin Lehtinen yllättyi siitä, miten hyvässä kunnossa vakavasti sairas ystävä vielä oli.

Lenkeillä ei koskaan puhuttu kuolemasta. Päinvastoin. Tulevaisuutta suunniteltiin loppuun saakka. ”Puhuttiin, että Mustajärven mökille mennään vielä monta kertaa.”

Pauli ”Pate” Mustajärvi kuoli 26. joulukuuta 2025. Hän oli kuollessaan 69-vuotias.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Tina Finnin kirjoittamasta Testamenttini-teoksesta (Docendo), joka ilmestyy 8. heinäkuuta.