Kun Tapani Kansa ja Nina af Enehjelm alkoivat seurustella, Tapani Kansan esikoispoika Johannes oli 5-vuotias.

Videolla kerrataan Tapani Kansan uraa.

Johannes oli Tapanin ja näyttelijä Tuulikki Kuorikosken yhteinen lapsi. Kun Nina astui kuvioon, Johannes ei suhtautunut isänsä uuteen kumppaniin suotuisesti.

Nina poistui mökiltä

Kirjassaan Tapani Kansa ja minä (Docendo, toim. Nina af Enehjelm) Nina kuvailee, kuinka ensimmäinen yhteinen mökkiviikonloppu päättyi siihen, että viisivuotias sanoi suorat sanat ”äitipuolestaan”.

– Miksi sinä olet täällä? Ei tämä ole sinun kotisi! Mene pois täältä!, hän huusi.

Katsoin kysyvästi Tapania, mutta hän ei sanonut mitään.

– Ehkä on parempi, että lähden pois, ehdotin varovaisesti.

Tapani sanoi vievänsä minut juna-asemalle. Hieman hämmentyneenä pakkasin tavarani ja vein ne autoon.

– Johannes on vain niin mustasukkainen, Tapani selitti.

Hän yritti kuulostaa huolettomalta, mutta näin, ettei tilanne ollut hänelle helppo.

Ymmärsin hänen ristiriitansa ja ehdotin, etten enää olisi paikalla silloin, kun hän vietti aikaa poikansa kanssa. 

Näin he saisivat olla rauhassa kahdestaan. Tapani nyökkäsi ja hyväksyi ajatuksen.

Aake opetti kertolaskut

Kirjassaan Nina kuvailee, kuinka näyttelijänä myöhemmin tutuksi tullut Aake Kalliala eli Johanneksen elämässä tärkeässä roolissa.

Aake näyttäytyy Johanneksen kertomuksessa toisenlaisena isähahmona, arjessa läsnä olevana.

Aake oli minulle kasvatti-isä, ja hyvä sellainen. Hän oli ihmisenä älyttömän jämpti ja hirveän hyvä psykologiselta otteeltaan. Jos joku aine tökki koulussa, Aake otti heti asiakseen opettaa, kunnes olin oppinut. Muistan kun harjoittelimme kertoluvut. Niiden oppimisessa meni varmaan koko päivä. 

Aake kuulusteli minua, ja jos en osannut, hän pisti minut lukemaan tunniksi. Jälleen hän kuulusteli, ja jos en edelleenkään osannut, jouduin takaisin lukemaan. Aake myös opetti mua laskettelemaan ja luistelemaan, hän piti niistä itsekin. Ei olisi voinut olla Aakea parempaa kasvatusisää.

Johanneksen mukaan kummankin isähahmon välit olivat aina korrektit ja ystävälliset. Hän ei muista heidän puhuneen toisistaan.

Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia kirjasta Tapani Kansa ja minä (Docendo, toim. Nina af Enehjelm).

Active video: Lenita Susi kertoo lolita-tyylistä